Satakomitea ja vuokra-asunnot

Satakomitean eilen julkistamaan esitykseen sisältyy mielestäni eräs erittäin vakavasti otettava uhka.

Satakomitea esittää kuntien osallistumista asumistukimenojen kustannuksiin sekä valtion tukeman vuokra-asuntokannan käytön ohjaamista siten että nykyistä suurempi osa yleisen asumistuen piirissä pitkään olevista asuu valtion tukemissa vuokra-asunnoissa.

Käytännössä esitys lisää valtion tukeman vuokra-asuntokannan ja esikaupunkialueiden segregaatioriskiä. Valtaosa valtion tukemasta vuokra-asuntokannasta sijaitsee lähiöissä. Joidenkin vuokratalovaltaisten esikaupunkialueiden segregaatiouhka on vakava pääkaupunkiseudulla ja Helsingissä jo nyt.

Helsingissä on n. 62.000 valtion tukemaa vuokra-asuntoa, joista 43.000 on kaupungin suoraan omistamaa. Näissä asunnoissa asuu n. 120.000 ihmistä. Satakomitea perustelee esitystään sillä että vuonna 2007 n. 50% valtion tukemien vuokra-asuntojen asukkaista Helsingissä oli asumistuen saajia, kun vielä vuonna 1990 heitä oli n. 70%.

Voisiko asumistuen saajien määrän lasku johtua enemmänkin siitä että asumistuki on niin heikko? Ja että vuokra-asuntotuotanto on ajettu 2000-luvulla alas? Kysyntäähän on, Helsingin kaupungin asuntoasiainosastolla on tällä hetkellä n. 18.000 vuokra-asuntohakemusta. Vuosittain kaupungin kannasta vapautuu n. 3500 asuntoa.

Sosiaalisesti kestävää asuntopolitiikkaa tulisi suunnitella kokonaisuutena. Valtion tukemaa vuokra-asuntokantaa ei mielestäni tule marginalisoida pelkästään asumistukiasiakkaiden tai erityisryhmien asumismuodoksi. Ratkaisun tulisi olla asumistuen nosto ja vuokra-asuntotuotannon kasvattaminen.

Esitys heikentää myös tavallisten, ilman asumistukia elävien pieni- ja keskituloisten sekä varsinkin lapsiperheiden mahdollisuuksia kohtuuhintaiseen asumiseen pääkaupunkiseudulla, lisää riskiä yhdyskuntarakenteen hajautumisesta sekä heikentää elikeinoelämän kilpailukykyä ja työvoiman saantia pääkaupunkiseudulla.